Taskussa kilahtaa. Hymyilevä sinikypärä avaa työmaatablettinsa, josta avautuu tietomallin uusi revisio. Mallista hän tarkistaa muuttuneen mitan ja apubotti näyttää animoidun työohjeen. Valmiista raudoituksesta otettu valokuva tarkistetaan tekoälyn toimesta ja se vahvistaa, että työ vastaa suunnitelmaa. Tulevaisuus on täällä, vai onko?

Lupauksia riitti: tehokkuus, laatu, yhteensopivuus, helppo arkistointi ja ylläpito. Tietomallien piti mullistaa rakennusalaa ja hilata tuottavuus Volkswagenin rinnalle. Tietomallit ovat olleet näytöillämme jo vuosikausia, joten niiden alkuperäisten lupausten perusteella meidän pitäisi nyt hipoa täydellisyyttä.

Kuinkas sitten kävikään?

On vanha viisaus, että "rakennuksen laatu on yhtä hyvä kuin työkuvat, joilla se tehdään." Valitettavasti työkuvien laatuun panostaminen on ollut laskeva trendi. Rakennesuunnittelussa esimerkiksi raudoitus voidaan mallintaa tietomalliin. Rautojen mallinnukseen kulutettu aika on kuitenkin monesti pois työkuvien laadintaan käytetystä ajasta.

rakennuksen laatu on yhtä hyvä kuin työkuvat, joilla se tehdään

Suunnittelusopimuksiin sisällytetään koko joukko vaatimuksia mallinnuksesta ja sen sisältämään tietoon liittyen. Samalla suunnitelmien esitystavoista tai näiden luettavuudesta ei sovita suunnittelijan ja asiakkaan välillä juuri mitään.

Toki onhan meillä edelleenkin olemassa Rakennesuunnittelun asiakirjaohje RIL 229-2-2013 ja arkistoissa paljon hienoja suunnitelmia 20-30 vuoden takaa, jotka toimisivat erinomaisina mallipiirustuksina vielä tänäkin päivänä. 

Olisiko tietomallipalaverien sijaan (tai lisäksi) syytä pitää suunnitelmakatselmuksia, joissa suunnittelijat itse esittelevät ammattiylpeydellä tuotoksensa työmaan tekijöille ennen rakentamisen aloitusta? Näin vältettäisiin monta virhettä ja suunnittelija saisi takaisinkytkennän työmaan todellisuuteen. Henkilökohtainen kontakti laskisi myös kynnystä olla suoraan yhteydessä työmaalla esiin tulevissa kysymyksissä. Saisimmekohan sillä tavoin puskettua työkuvien ja itse lopputuloksen laatukäyrän takaisin nousevaan trendiin?

suunnitelmien esitystavoista tai näiden luettavuudesta ei sovita suunnittelijan ja asiakkaan välillä juuri mitään

Kuvassa alla teknologian viimeisintä huutoa edustava esimerkki maanpaineseinän raudoitus-piirustuksesta. Siinä raudoitus on mallinnettu tietomalliin ja mallista laadittu raudoituspiirustus. Siitä puuttuvat mm. standardi piirustusmerkinnät, tieto missä syvyystasossa tai korossa raudat ovat sekä monta muuta määrälaskentaa ja asentajaa palvelevaa lähtötietoa. Tulkinta ja virheiden havaitseminen on myös työjohdon päänsärky. Entä mikä olisi tiukka urakkahinta, kun tämän kuvan pohjalta lasketaan työajan ja raudan menekkiä? Paras mahdollinen tietysti. 😉

Kuva 1.  Tietomallista generoitu raudoituspiirustus (kuvituskuva). 

Työmailla on suuri määrä mittapiirustuksia, joissa ei ole annettu rakentamisen kannalta oleellisia tietoja. Toki kaikkihan saa 3D -tietomallista, mutta eiväthän ne siellä muottisuunnittelijan, mittahenkilön, työnjohtajan tai muottitimpurin käytössä ole - ainakaan vuonna 2025. Onko siis mikään yllätys, että työmaalla suunnittelijasta ei tällaisilla kuvilla puhuta lämpimään sävyyn, vaikka asiakkaalle tarjottu hinta olisi hyvä ja joululounas maittava?

Kuvassa alla toinen esimerkki maanpaineseinän raudoituskuvasta. Tämäkin kohde on tietomalliksi mallinnettu, mutta raudoituspiirustus on tehty perinteisesti AutoCAD:llä. Kaikki tarvittavat merkit ja tiedot löytyvät yhdestä kuvasta, joka kansallisuuteen tai työnantajahistoriaan katsomatta osataan lukea samalla tavalla. Tekeminen ja tarkastaminen on nopeaa ja virheiden mahdollisuus pieni. Suunnittelijan puhelimessa soi vähemmän epäselvät tiedustelut työmaalta ja enemmän uudet toimeksiannot. 😎 

Kuva 2. Esimerkki seinän raudoituspiirustuksesta mallinnetusta kohteesta, jossa raudoitus laadittu autocadillä. ✍️ RakenneStudio.

Takaisin kosketukseen todellisuuden kanssa

RakenneStudiolla olemme päätyneet siihen, että tuotamme tietomallien lisäksi edelleen työmaaoptimoituja mitta- ja raudoituskuvia. Raudoituskuvien kohdalla köyhän miehen CAD on yhä ylivertainen. Samalla säilyy kosketus raudoittajan todellisuuteen ja kehittää työmaatoimintoja palvelevia ratkaisuja.

Yksi tällainen oivallus syntyi hiljattain eräällä raudoituskatselmuksella. Laadimme aiemmin rakennedetaljit omana A4 -dokumenttinaan. Havaitsimme kuitenkin, ettei niitä löydy työmailta. Miksi? 

Työmaan dokumentaatio perustuu suurille säänkestäville lakanoille. A4-paperit kastuvat ja katoavat raudoitteiden väliin. Jos haluamme, että timpureilla ja raudoittajilla on myös detaljit käytössään, niin nehän on myös tehtävä lakanalle. Siten ne päätyvät säänkestävänä tulosteena työmaan holville. Tämä yksinkertainen muutos tehostaa ja vähentää virheitä.

Tietomallien ja työmaan välinen avioliitto elää toistaiseksi lähinnä mainosvideoissa ja pilottihankkeissa. Sieltä ne siirtyvät käytäntöön, mutta muutosvauhti on ollut yllättävän hidas. Käytännön arjessa teknologian ja työmaan yhteensovittaminen jättää edelleen paljon toivomisen varaa. Meillä suunnittelijoilla on vastuu jalkautua työmaille ja varmistaa laadukkailla työkuvilla, että tekijöillä on edellytykset onnistua ja lopputulos on haluttu. Suunnittelija tekee työnsä toteutusta eli toteuttajia varten.

Vastuullisena toimijana halusimme ulkopuolisen tarkastajan blogiimme. Ovensuukyselyyn vastannut Jussi Torppari Yhtiöiltä tiivistää kaiken olennaisen, "kuva olis kiva": 

"Kuva olis kiva"

Jatketaan kehittämistä, mutta pidetään jalat – ja suunnitelmat – tiukasti kiinni työmaan todellisuudessa.

Teksti: Bo Priester ja Henri Huoso.